Stimulated recall -menetelmä säveltämisen aikaisen ajattelun jäljittämisessä / Tracing composer's thinking with the Stimulated Recall Method

Description
The research of experts’ thinking-in-action encounters well-reported methodological obstacles, especially in the domain of the artistic process. Concurrent think-aloud procedure, for instance, may severely distract the process of composing a musical

Please download to get full document.

View again

of 31
All materials on our website are shared by users. If you have any questions about copyright issues, please report us to resolve them. We are always happy to assist you.
Information
Category:

Nutrition

Publish on:

Views: 0 | Pages: 31

Extension: PDF | Download: 0

Share
Tags
Transcript
  Musiikkikasvatus 02 2012 vol. 15 7 Ar  t  i   k k  el   i    t  Ar  t  i    c l    e s  Johdanto äveltäminen on suurimmaksi osaksi ulospäin näkymätöntä ja yksinäistä toimintaa –huolimatta siitä, että säveltäjät usein tekevät yhteistyötä muusikkojen ja muiden alantoimijoiden kanssa. Säveltäjät itse kuvaavat työtään sekä erilaisiksi mystisluonteisiksikokemuksiksi että tietoiseksi musiikilliseksi ajatteluksi näitä puolia eri lailla painotta-en (ks. esim. Hako 2002; Torvinen & Tuovinen 2002). Säveltämistä voidaan siten tarkastella sekä intuitiivisena että rationaalisena toimintana. Tutkimustietoa säveltäjän työstä on tuotettumusiikkianalyysin perusteella, säveltäjien luonnosten, käsikirjoitusten ja muiden historiallistendokumenttien avulla sekä haastatteluin. Säveltäjien jälkikäteen antamat selonteot omasta työs-tään ovat mielenkiintoisia kulttuurisesti ja sosiaalisesti rakentuneita kertomuksia, joissa faktu-aalisten tapahtumien kulku kuitenkin altistuu erityyppisille vääristymille. Näitä ovat erityisestipuheen kommunikatiivinen funktio (ks. Kvale 1996; Moisala 2011) – eli puhujan tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi – sekä pitkiin prosesseihin tyypillisesti liittyvä unohtaminen (Erics-son & Simon 1993[1984]; Perkins 1981, 13–18).Tässä tutkimuksessa mielenkiintoni kohdistuu säveltäjän säveltämisen aikaiseen ajatteluun(Schön 1983: reflection in action ) ja erityisesti sen intuitiiviseen ja rationaaliseen luonteeseen,erotuksena retrospektiivisistä tulkitsevista ja selittävistä lausumista (emt.: reflection on action ).Kysymyksen “miten sävellyksesi ovat syntyneet” sijaan kysyn: “Mitä ajattelit kun kirjoitit tällä tavoin?” Paneudun säveltäjän ajattelun ja toiminnan intuitiiviseen ja rationaaliseen puoleen ja erityisesti näiden väliseen vuorotteluun sekä tarkastelen sitä, miten ajattelun eri muodot ilme-nevät 1  erilaisissa sävellystoiminnoissa. Mielenkiintoni kohdentuu erityisesti ajattelun eri muo-tojen ajalliseen ulottuvuuteen sävellysprosessin eri vaiheissa: tavoitteeni on tehdä selkoa siitä,kuinka säveltäjän intuitiiviset, rationaaliset ja metakognitiiviset sävellystoiminnot vaihtelevatsävellystyön edetessä.Tutkimus on tyypiltään tapaustutkimus (ks. Stake 1998). Se edustaa laadullista tutkimus-paradigmaa, jossa aineiston laajuus ja koodaustapa mahdollistavat rajoitetusti myös määrälli-sen tarkastelun (Lincoln & Guba 1985, 250). Tutkimuksen epistemologinen eetos noudattaa siten naturalistista lähestymistapaa, jossa kohteena on tutkittavalle ilmiölle luontainen koko-naisuus ja jossa aineisto kerätään ilmiön luontaisessa ympäristössä (Lincoln & Guba 1985,36–38, 189–192; Denzin & Lincoln 2011, 3–4). 2  Tässä tutkimuksessa kontekstina on sävel-täjän työhuone ja yhden sävellyksen synty. Vähälukuinen ammattisäveltäjien empiirinen tut-kimus (ks. yhteenvedot Collins 2005, 2007; Hickey 2002; Wiggins 2007) on muutamaa aivo-kuvantamiseen perustuvaa tutkimusta lukuun ottamatta (Bhattacharya & Petsche 2001; Pet-sche 1996) pohjautunut informaatioteorian sävyttämään kokeelliseen viitekehykseen (Collins2005; Collins 2007; Reitman 1965; Sloboda 1985) tai säveltämistä yleisesti käsitteleviin haas-tatteluihin (Bennett 1976; Holtz 2009). Tällöin sävellystyö useimmiten erotetaan sille tyypil-lisestä kontekstista. Aiemmat tulokseni ovat kuitenkin osoittaneet, että tutkitun sävellyspro-sessin keskeinen determinantti oli yksittäisen sävellyksen identiteettiä määrittävä sumea repre-sentaatio (Goel 1995, xii; Reyna 2012), jota säveltäjä itse kutsui identiteetti-ideaksi (Pohjan- Ulla Pohjannoro Kuvittelusta kokeiluun,säännöistä rajoitteisiin Tapaustutkimus säveltäjän intuitiivisen ja rationaalisen ajattelun dynamiikasta S       A    r     t      i     k     k    e      l     i     t      A    r     t      i    c      l    e     s  8 FJME 02 2012 vol. 15 noro 2008). Tutkimuksen säveltäjän työskentelyn yleinen tarkasteleminen ilman ymmärrystä, joka kohdistuu juuri tekeillä olevan sävellyksen identiteetin rakentumista keskeisesti määrittä-vään elementtiin, identiteetti-ideaan, olisi siten jättänyt sekä koko prosessin että sen yksityis-kohtien kuvauksen oleellisesti vaillinaiseksi ja näiden ymmärtämisen jopa vääristyneeksi. Artikkelini liittyy tutkimusprojektiin, jota varten keräämäni haastattelu- ja käsikirjoitusai-neisto on osoittautunut rikkaaksi mahdollistaen erilaisia tutkimuksellisia kysymyksenasettelui-ta. Projektin ensimmäisessä julkaisussa (Pohjannoro 2008) kartoitin sävellysprosessin vaiheetsekä säveltäjän alkuperäiset ideat ja selvitin niiden merkityksen prosessissa. Toisessa julkaisussa esittelin ja eksplikoin aineiston keruuseen käyttämäni stimulated recall   -menetelmän sekä ana-lysoin sen tuottaman aineiston luonnetta ja rajoitteita (Pohjannoro 2012). Käsillä oleva artik-keli on toinen kahdesta säveltäjän intuitiivista ja rationaalista ajattelua käsittelevästä kokonai-suudesta. Tarkastelen tässä aineistoani teoriaohjaavasti, toisin sanoen abduktiivista päättelylo-giikkaa käyttäen (Tuomi & Sarajärvi 1994, 110–117). Analyysi on pääosin määrällistä – tar-kastelutavan ollessa toisessa artikkelissa (Pohjannoro painossa a) yksinomaan laadullinen. 3 Esittelen ensin intuitioon ja rationaliteettiin liittyvää tutkimusta tarkoituksenani ymmärtää sävellysajattelua kognitiivisen psykologian duaaliprosessiteoreettisessa viitekehyksessä (Evans2011; Stanovich, West & Toplak 2011; Thompson, Prowse Turner & Pennycook 2011), jo-hon suhteutan aineistosta esiin nousseet keskeiset käsitteet. Tämän jälkeen esittelen tutkimus-tulokseni säveltäjän ajattelun intuitiivis-rationaalisesta dynamiikasta. Tarkastelen säveltämistä monimuotoisena oppimisprosessina, jonka seurauksena säveltäjälle kehittyy sävellysspesifi tar-koituksellisen intuition taito . Sen avulla säveltäjä ylläpitää sävellyksen esteettistä koherenssia kompleksisessa tilanteessa, jonka käsittelyyn rationaalisen ajattelun kapasiteetti ei riitä. Intuitiosta, rationaliteetista ja niiden vuorottelusta Kognitiivisen psykologian duaaliprosessiteoreettisen käsityksen mukaan ihminen käsitteleeinformaatiota kahdella eri tavalla. Ensimmäinen näistä on nopea, assosiatiivis-automaattinen ja ei-tietoinen; nimitän tätä prosessointitapaa intuitiiviseksi. Toinen prosessointitapa, jota kut-sun rationaaliseksi, on hidas, sarjallis-tarkoituksellinen ja tietoinen. (Epstein 2008; Evans2008; Sloman 1996; Stanovich & West 2000.) Nykyisin ollaan kohtalaisen yksimielisiä siitä,että kumpikin prosessointitapa koostuu vähintään kahdesta erilaisesta prosessityypistä (Evans2009; Stanovich & Toplak 2012). 4  Ajattelun ja päätöksenteon tutkimuksessa käydään jatkuvaa debattia inhimillisen rationali-teetin luonteesta ja intuition merkityksestä inhimillisessä ajattelussa, ongelmanratkaisussa ja päätöksenteossa (ks. esim. Betsch 2008; Hammond 2007; Kruglanski & Gigerenzer 2011;Stanovich & West 2000 kommenttiartikkeleineen). Osa tutkijoista katsoo intuition olevansekä laiska että helposti virheitä tuottava ja pitää rationaalista prosessointitapaa ylivertaisena (ks. esim. Kahneman 2003; Stanovich & West 2000). Toiset taas pitävät assosiatiivis-intuitii-vista prosessointitapaa analyyttis-rationaalista ajattelua tehokkaampana ja parempana (ks.esim. Dijksterhuis, Bos, Nordgren & van Baaren 2006; Klein 2003; Reyna 2012). Yhä enem-män etsitään näyttöä myös sille, että erityisesti eksperttitason osaajat käyttävät tarkoituksen-mukaisesti sekä intuitiivista että rationaalis-analyyttistä prosessointitapaa aina tilanteeseen ja tehtävään sopivalla tavalla, sitä tehokkaammin mitä monimutkaisemmasta tehtävästä on kyse(Acker 2008; Betsch 2008; Burke & Miller 1999; Epstein 2008; Klein 2003). Ajattelun prosessointitapojen roolin ja merkityksen lisäksi tutkijoiden käsitykset eroavatmyös siinä, miten prosessointitavat integroituvat toisiinsa (Dane & Pratt 2009; Kahneman &Klein 2011). Osa duaaliprosessiteoreetikoista esittää prosessointitapojen olevan rinnakkaisia ja keskenään kilpailevia (Epstein 2008; Sloman 1996; Smith & DeCoster 2000; Reyna 2012).Toiset olettavat prosessien vuorottelevan siten, että tietyin edellytyksin rationaaliset prosessitvoivat kontrolloida ja korjata intuitiivisten prosessien tuottamia virheitä (Evans 2008; Kahne-man 2003). Empiirinen tutkimus prosessien valikoitumisesta sekä niiden välisestä vuorovaiku-  Ar  t  i   k k  el   i    t  Ar  t  i    c l    e s  Musiikkikasvatus 02 2012 vol. 15 9 tuksesta on alkanut vasta viime vuosina (ks. Thompson ym. 2011). Tässä tutkimuksessa ole-tan Evansin (2009), Stanovichin (2009) ja Thompsonin (2009) tavoin, että intuitiivisia ja ra-tionaalisia prosesseja ohjaa ja säätelee välittävä mekanismi, jota kutsun Thompsonin (emt.)lailla metakognitioksi. Nimitän tätä perinteistä duaaliprosessiteoreettista viitekehystä me-takognitiivisella elementillä laajentavaa mallia Evansin (2009) tavoin hybridiseksi duaalimal-liksi (ks. myös Pohjannoro 2013). Käsitykset välittävän mekanismin intuitiivisesta tai ratio-naalisesta luonteesta vaihtelevat suuresti; ilmiötä myös nimitetään eri tavoin. Palaan kysymyk-sen metakognition luonteesta tutkimuksen keskeisten käsitteiden määrittelyn yhteydessä.Intuitiota on tutkittu mitä erilaisimmissa yhteyksissä sosiaalisesta kognitiosta shakkipeli-ongelmiin. Tämä on johtanut siihen, että ei voida tarkasti ottaen olla varmoja, että samoja-kaan käsitteitä käyttävät erilaisiin konteksteihin ankkuroituvat tutkimukset ovat kohdistuneetsamoihin ilmiöihin (Dane & Pratt 2009; Gigerenzer & Regier 1996; Glöckner & Witteman2010a). Myös intuition määrittely ja operationalisointikäytänteet ovat kirjavia. 5  Esittelen seu-raavassa ensin keskeiset intuitioon liitetyt ominaisuudet, joista tutkimuskirjallisuudessa ollaan jokseenkin yksimielisiä ja joihin sitoudun tässä tutkimuksessa. Tämän jälkeen suhteutan intui-tion sen tämän tutkimuksen kannalta keskeisiin lähikäsitteisiin ja määrittelen, miten ymmär-rän intuition tässä tutkimuksessa. Lopuksi pohdin inhimillisen rationaliteetin olemusta ja senerilaisia tulkintoja.Intuitio perustuu pitkäkestoisen muistin syvään juurtuneisiin kokemuksiin, ja se toimiiilman tietoista yrittämistä ja tarkoituksellista pohtimista (Chassy & Gobet 2011; Stanovich &Toplak 2012). Intuitiossa asioita käsitellään holististen assosiaatioiden avulla (Epstein 2008).Siihen liittyy usein tietämisen kokemus tai tunne (Dorfman, Shames & Kihlstrom 1996; Lit-man & Reber 2005, 445–446); intuitiota kuvataan usein näppituntumaksi, tunteeksi tai vais-toksi, joka ilmenee myös fyysisinä muutoksina (Damasio 1996). Intuitiolle on luonteenomais-ta nopeus (Bolte & Goschke 2005; Glöckner & Witteman 2010b; Simon 1995). Plessner ym.(2008, vii) listaavat intuition lähikäsitteitä muun muassa seuraavasti: tiedostamaton havain-nointi, sokeanäkö, hahmontunnistus, vaisto, automaattinen prosessointi, kokemuksellinentieto, hiljainen tieto, tunneäly, nonverbaali kommunikaatio, alustusmuisti, implisiittiset asen-teet, ekspertiisi ja luovuus. Tämän tutkimuksen näkökulmasta keskeisiä ovat intuition yhtey-det implisiittisen tai hiljaisen tiedon käsitteeseen, oppimisen erilaisiin prosesseihin sekä hah-mopsykologiasta peräisin olevaan oivalluksen ja uudelleenhahmotuksen ilmiöihin.Intuitio liitetään implisiittisen kognition ja nykyisin yhä useammin myös oppimisen käsit-teisiin (Dorfman ym. 1996; Glöckner & Witteman 2010a, 2010b; Lieberman 2009; Sadler-Smith 2008, 136–143). Oppimista, joka tapahtuu ilman tietoista pyrkimystä, kutsutaan imp-lisiittiseksi oppimiseksi  . Näin kehittyvää rikasta ja kompleksista tietoa, jonka alkuperästä taiepisteemisestä sisällöstä subjekti ei itse ole tietoinen, nimitetään hiljaiseksi (implisiittiseksi)tiedoksi, jota intuitio hyödyntää (Atkinson & Claxton 2000; Epstein 2008; Hogarth 2001;Klein 2003; Smith & DeCoster 2000.) On ilmeistä, että erityisesti eksperteillä myös ekspli-siittisen muistin kapasiteetti kasvaa normaalia suuremmaksi (Kalakoski 2001, 2006, 65–76).Eksplisiittisen tiedon intuitiivisen hyödyntämisen edellytyksenä on opitun automatisoitumi-nen (Chassy & Gobet 2011; Bargh & Chartrand 1999; Lieberman 2009; Sadler-Smith2008). Automatisaatio syntyy harjoittelun tuloksena, ja se perustuu assosiatiivisiin neuraalei-hin yhteyksiin. Automaattisuus intuition määreenä ei siten viittaa ensisijaisesti siihen, kuinka informaatio on opittu, vaan informaation muistamisen tapaan, joka intuitiossa on implisiitti-nen ja tiedostamaton (Evans 2008). Eri tavoin syntynyttä implisiittistä tietoa voidaan sittenkäyttää päätöksenteossa ja ongelmanratkaisussa, jolloin prosessia kutsutaan intuitioksi.(Betsch 2008; Chassy & Gobet 2011; Dagenbach, Horst & Carr 1990; Dorfman ym. 1996;Hogarth 2001; Lieberman 2009; Sadler-Smith 2008, 129–144; Sinclair 2010, 12–13; Under-wood & Bright 1996, 1–40.)Inkubaation 6  ja hahmopsykologisen uudelleenhahmottamisen ilmiöihin perustuvat tiedos-tamattomat prosessit liittävät intuitiotutkimuksen luovan ongelmanratkaisun ja oivalluksen       A    r     t      i     k     k    e      l     i     t      A    r     t      i    c      l    e     s  10 FJME 02 2012 vol. 15 tutkimukseen (Dorfman ym. 1996; Litman & Reber 2005, 445; Sawyer 2011). Yhtäkkinenoivallus on tärkeä käsite luovuuden ja ongelmanratkaisun tutkimuksessa (ks. esim. Sternberg,Lubart, Kaufman & Pretz 2005; Vartanian & Goel 2007; Öllinger & Goel 2010). Käsitteelli-sestä epäyhtenäisyydestä johtuen en erittele tässä tutkimuksessa intuitiota oivalluksesta. Puhu-essani intuitiosta korostan kuitenkin ajattelun prosessiluonnetta. Oivallus-termiä käytän kuvaa-maan tämän prosessin lopputulosta, etenkin kun se sisältää uudelleenhahmottamisen aspektin. Määrittelen intuition tässä tutkimuksessa Betschiä (2008, 4; ks. myös Evans 2010) mu-kaillen ajattelun prosessiksi, jonka taustalla on pitkäkestoisen muistin informaatio. Tämä in-formaatio on hankittu pääosin assosiatiivisen (implisiittisen) oppimisen avulla, mutta se voiperustua myös eksplisiittisesti opittuun automatisoituneeseen tieto-taitoon. Intuitiivinen pro-sessointi on ei-tietoista, eikä sitä tai sen perustana olevaa informaation lähdettä kyetä verbali-soimaan (Bowden, Jung-Beeman, Fleck, & Kounios 2005; Simon 1995). En pidä intuitiona sellaisia lajinkehitykseen perustuvia nopeita reaktioita kuten refleksit ja vaistotoiminnot, joi-den pohjana ei ole pitkäkestoinen muisti vaan evoluution kuluessa syntyneet aivorakenteet(Betsch 2008, 4). Myös yksinkertaiset muistijälkiin liittyvät affektiiviset assosiaatiot tai ehdol-listumisen kaltainen yksinkertainen oppiminen eivät tässä tutkimuksessa edusta intuitiota (vrt. Glöcknerin ja Wittemanin 2010b assosiatiivinen intuitio). Tein rajauksen, koska katson,että valitsemallani menetelmällä näitä ilmiötä ei voi tavoittaa.Seuraavaksi paneudun inhimillisen rationaliteetin kiistanalaiseen ilmiöön. Simonin (1990)käsite “rajoitettu rationaalisuus” ( bounded rationality  ) loi pohjan yleisesti hyväksytylle käsityk-selle työmuistin rajoituksiin perustuvasta inhimillisen rationaliteetin rajallisuudesta. Käsitemahdollistaa rationaliteetin tulkinnan joko normatiiviseksi tai instrumentaaliseksi (ks. esim.Gigerenzer & Goldstein 1996; Stanovich & West 2000). Rationaliteettikäsitys on normatiivi-nen, kun toimintaa ja tehtävän suorittamista verrataan tutkijan esimerkiksi tilastollisten tailoogisten periaatteiden mukaan määrittämään normisuoritukseen. Toiminnan tuloksen tuleesiten vastata eksplisiittisesti oikeaksi määriteltyä, normatiivista mallitulosta. (Hammond 2007,77–100.) Suuri osa normatiivisen rationaliteettikäsityksen omaavasta duaaliprosessiteoreetti-sesta tutkimuksesta katsoo rationaliteetin rajoitteiden johtuvan joko yksilöllisestä kognitiivi-sesta kapasiteetista tai tilannetekijöistä. (Stanovich & West 2000.)Luovat ja erityisesti esteettiset prosessit, joihin säveltäminenkin eittämättä kuuluu, ovatkuitenkin lähtökohtaisesti ennalta määrittelemättömiä (Sparshott 1981), eikä niitä voida mal-lintaa etukäteen normatiivisen rationaliteetin edellyttämällä tavalla (Öllinger & Goel 2010).Tässä tutkimuksessa tulkitsenkin rationaliteetin instrumentaalisesti Epsteinin (2008), Kleinin(2003) ja Hammondin (2007) tavoin. Instrumentaalisen rationaliteettikäsityksen mukaan toi-mintaa ja sen oikeellisuutta arvioidaan suhteessa reaalimaailman olosuhteisiin, sen tarjoamiinmahdollisuuksiin ja tilannekohtaisiin päämääriin. Yksilö voi päätyä tavoitteidensa kannalta tarkoituksenmukaiseen, ja siten välineellisesti rationaaliseen lopputulokseen, eri tavoin ja pe-rustein: taustalla voi olla joko intuitiivinen tai rationaalis-analyyttinen ajattelu. Vastaavastimolemmat päättelyn tavat voivat olla virheellisiä, siis instrumentaalisesti ei-rationaalisia.(Hammond 2007, 29–54.) 7 Tässä tutkimuksessa tarkoitan rationaalisella prosessointitavalla kontrolloitua, työmuistiinperustuvaa tiettyyn eksplisiittisesti ilmaistuun tietoon tai havaintoon perustuvaa tilanteen kä-sittelyä. Kootusti totean, että jos ja kun inhimillinen rationaliteetti on aina rajallinen, on seerityisen suuressa määrin sitä luovissa prosesseissa. Rationaliteettia ei ole tällöin järkevää mää-rittää tiukoin normatiivisin kriteerein. Seurauksena tästä olisi joko tutkimuskentän rajoittami-nen kokeellisesti tutkittavissa olevaan, toisin sanoen riittävän yksinkertaiseen ja määritettävissä olevaan rationaliteettiin – tai sitten rationaliteetin hylkääminen kokonaan luovissa prosesseis-sa. Tämä puolestaan olisi vastoin sekä arkikokemusta että raportoimiani toimia, joissa säveltä- jä operoi täysin tarkoituksellisesti ja tietoisesti ja tilanteeseen nähden myös systemaattisesti,sanalla sanoen järkevästi (Pohjannoro 2008).  Ar  t  i   k k  el   i    t  Ar  t  i    c l    e s  Musiikkikasvatus 02 2012 vol. 15 11 Tutkimuksen toteuttaminen ja keskeiset käsitteet Tutkimuksen informanttina oli alalla yli 10 vuotta toiminut suomalainen länsimaisen taide-musiikin ammattisäveltäjä. Säveltäjä edustaa korkeasti koulutettua suomalaisten nykysäveltäji-en joukkoa, jolle modernin projekti 8  on ollut itsestään selvä lähtökohta. Tutkimusprosessinaikana syntynyt sävellys on noin 15 minuuttia kestävä kvartetto lyömäsoittajille ilman perin-teistä melodista tai harmonista elementtiä. Se sisältää kolme ilman osataukoa esitettävää osaa.Sävellyksen materiaali koostuu tahtiviivoin kirjoitetusta “tahtimusiikista”, 9  sekuntinotaatiolla kirjoitetusta “sekuntimusiikista” sekä sekuntimusiikkiin perustuvasta “melodiasta”. Kullakinmateriaalityypillä on oma soinnillinen karakterinsa. Sävellyksen perusideana on tutkia tahti- ja sekuntimusiikin ilmentämiä erilaisia musiikillisia aikakäsityksiä. Sen dynaamisen ytimenmuodostaa keskiosa. Siinä säveltäjä käsittelee ensimmäisessä osassa esittelemiänsä materiaaleja,tahti- ja sekuntimusiikkia, muunnellen ja yhdistellen niitä teemojen tavoin ja rakennellen nii-den välille erilaisia siirtymiä. Tavoitteena on saavuttaa materiaalien välille saumaton jatkumo:kuulija ei enää huomaa, milloin tahtimusiikki muuttuu sekuntimusiikiksi ja päinvastoin. Kol-mas osa on eräänlainen laajennettu kooda. Ensimmäisessä osassa hallinnut tahtimusiikki pil-kistää siinä esiin sekuntimusiikin seasta enää fragmentaarisin väliintuloin. Osa huipentuutemppeli- ja savikellojen esittämään “melodiaan”, jota eri soittajat soittavat vuorotellen keski-aikaisen hoquetus  -tekniikan 10  omaisesti.Keräsin tutkimuksen aineiston säveltäjän työhuoneella 2004–2005 edellä kuvaamani sä-vellyksen valmistamisen aikana joulukuusta tammikuuhun. Aineisto koostuu stimulated recall  -menetelmällä kerätystä sanatarkasti litteroidusta haastattelupuheesta sekä sävellysprosessiinliittyvistä luonnoksista ja partituuriversioista. Str-menetelmän avulla voidaan tietyin rajoituk-sin jäljittää tehtävän aikana tapahtuvaa ajattelua ilman, että tehtävän suorittaminen häiriytyy.Haastatteluissa ajattelu palautetaan mahdollisimman pian jälkikäteen mieleen ulkoisten virik-keiden, tässä tapauksessa sävellyskäsikirjoitusten avulla. (Ericsson & Simon 1993[1984]; Gass& Mackey 2000; Lyle 2003; Patrikainen & Toom 2004; Vesterinen, Toom & Patrikainen2010.) 11 Haastatteluja oli orientaatio- ja täydennyshaastattelu (eivät str-haastatteluja) mukaan luki-en kaikkiaan 12, pituudeltaan keskimäärin noin 40 ja yhteensä 409 minuuttia. Litteroituhaastatteluaineisto on laajuudeltaan 81 sivua ja noin 29 000 sanaa, joista orientaatio- ja täy-dennyshaastatteluiden osuus on 2 700 sanaa. Aineiston käsikirjoitusmateriaali on peräisin var-sinaisten str-haastattelujen ajalta, lukuun ottamatta viimeisiä säveltäjän tulostamia lähes val-miita partituuriversioita, joita ei enää käsitelty haastatteluissa. Käsikirjoitusaineisto muodos-tuu 11 käsin kirjoitetusta luonnoksesta, neljästä materiaalitaulukosta ja 17 tietokoneelta tulos-tetusta monesti käsin kirjoitettuja täydennyksiä sisältävästä partituuriversiosta. Käsikirjoitus-ten luokittelussa noudatin säveltäjän omaa kielenkäyttöä. Koko tutkimusaineisto (käsikirjoi-tuksista valokopiot) on kirjoittajan hallussa. 12 Tutkimuskirjallisuus ei tuota yhtenäistä käsitteellistä määritelmää intuitiivisille ja rationaa-lisille prosessointitavoille tai niitä säätelevälle metakognitiolle. Ilmiöt operationalisoidaan de-kontekstualisoitujen tehtävien avulla, joissa ajattelu erotetaan luonnollisesta yhteydestään.Tutkija joko manipuloi koejärjestelyin koehenkilön käyttämään tiettyä prosessointitapaa taipäättelee vastauksen perusteella jälkikäteen, kumpaa ajattelun muotoa on käytetty. Yleensä oletetaan rationaalisen ajattelun olevan parempi, jolloin koeasetelma joko edellyttää tai aina-kin edistää rationaliteetin esiintymistä. Seurauksena tästä intuition parhaat puolet eivät pääsetutkimustuloksissa esiin. (Betsch 2008, 17–18.) Loppujen lopuksi voidaan perustellusti ky-seenalaistaa, onko koehenkilö todellakin käyttänyt tutkijan haluamaa tai vastauksesta päättele-mää prosessointitapaa (Dane & Pratt 2009; Gigerenzer & Regier 1996). Joka tapauksessa ajat-telun monimuotoisuus ja prosessointitapojen vuorottelun osuus jäävät useimmiten kokonaantutkimusasetelmien ulkopuolelle (ks. kuitenkin Alter, Oppenheimer, Epley & Eyre 2007;Simmons & Nelson 2006; Thompson ym. 2011).
Related Search
Similar documents
View more...
We Need Your Support
Thank you for visiting our website and your interest in our free products and services. We are nonprofit website to share and download documents. To the running of this website, we need your help to support us.

Thanks to everyone for your continued support.

No, Thanks